Ja Abreu -postauksia jälleen pienen taukoilun päätteeks, anteeks teille joita nää ei kiinnosta. Joensuun keikka 8.10. oli kolmas keikka ton viikon sisää, lokakuussa ja ehdottomasti paras kaikista. Ehkä paras keikka ikinä?? Mulla on nyt tosi paljon keikkajuttui rästissä, alan näit pikkuhiljaa purkamaa tänne!
Tää reissu varmistu ihan viime tippaa ja olin jo ennen lähtöö niin fiiliksissä ku näin melkee vuoden tauon jälkee mun syndroomakamuu Idaa. <3 Olin pe-la-yön Masalla ja aamulla se vei mut Kouvolaa junalle, Joensuuhun pääsin perille yhentoist jälkee. Heti ku astuin junasta näin Idan hymyilevät kasvot ja halattii pitkää siin raiteitten vieres, niin ihana jälleennäkemisen tunne. Ida oli tullu sen äitin kans hakemaa mua ja mentii ekaks niille käymää, voi että rakastuin niiden mussukkaa Veeti-koiraa!! <3 Oltii vähän aikaa Idalla, vaiheltii kuulumisii ja sitte sen äiti heitti meiät kaupunkii hakee liput illan keikalle. Kierreltii kaupungilla, haettii evästä subwaystä ja käytii tsekkaas keikkapaikalt Kerubilt onks bussi tullu, siin kohtaa Ville kuitenki laitto viestii et mentäis moikkaa Tuiskuu Carelia-salille.
Carelia-salil juoruttii ja jossaa vaihees katottii, et "ei perkele, Antti menee tuol jonkun jätkän kans!", joten oltii ovelii ja mentii keskustaa, jossa sattumalta törmättii siihen. Oltii siel syrjässä ku ei kehattu hyppää sen etee ja Antti tyylii käveli pois, kunnes mainostaulun takaa se kurkkas ja melkee juos meiän luo ku tunnisti. ::D Oli niin ihana vaihtaa kuulumisii pitkäst aikaa sen kanssa, harmi et illan keikalle makso niin paljon liput ja huonoi paikkoi jäljellä ku koko Joensuun reissu varmistu vast niin myöhää eikä osannu varautuu. Pääasia et nähtii se, se hymy ja rutistus pelastaa ainaki mun päivän joka kerta. <3 Naurettii ohikulkijoitten ilmeille ku ne tunnisti Antin. xd
Sielt mentii takas Kerubille muistelee vanhoja, juomaa muutamat ja fiilistelee Abreun biisien parii. Ei aikaakaa ku bussi tuli ja mentii bussin luo. Anna oli maailman ihanin siellä!! En muista millon viimeks se olis oma-alotteisest tullu juttelee noin useesti, se ramppas bussissa ja sisällä, ja välissä tuli aina höpöttää meille jotaa ku oltii siel joen laidalla istuus. Poikienki kans ehittii kuulumisii vaihtaa jonkun verran. Ainii, aikasemmin päivällä joku mies kävi kaupungilla siunaamas meitä ja luin sitte ton sen antaman lapun äänee Arjolle. Ulkon oli ihan törkeen kylmä ennenku päästii sisälle. Siel oli jotaa ihmesähläystä lippujen kans ku piti hakee leimat käsii ja niist ilmotettii vast 10 minuuttii ennen keikkaa. Onneks päästii kuitenki eturivii ja loppupeleis tosi hyville paikoille!!
Keikka tais alkaa klo 22 (ei pitäis viivytellä näit postauksii, ei vaa pysty muistamaa kaikkee..) ja yleisö oli hyvin messissä, vaikkei porukkaa ollukaa paljoo. Paikka oli jaettu sallittuu ja k-18 alueisii. En tiiä muista, mut mulla oli ainaki ihan sairaan hyvä fiilis koko sen tunnin setin ajan! Ida kyseli pitkin keikkaa mult et mikä biisi millonki tuli, se ei ollu kuunnellu ollenkaa Annan uusinta levyy ja vanhojenki kuuntelu oli jääny. :-D Toni oli toisen bändinsä kans keikalla jossaa muualla ni poikkeuksellisest Riki oli rummuissa tuolla ja seuraavan viikon ekalla Amorellan keikalla. Riki näytti niin onnelliselt siel rumpujen takaa, se fiilis tarttu ja hymyilin varmaa koko keikan jo pelkästää senki takii. :') Vaikka olin tolloin jo kuullu Annan tän vuoden setin kymmenii kertoi aikasemmin, en ollu vieläkää kyllästyny siihen. Rakkausnainen&bändi.
Keikan jälkee painuttii samantien pihalle bussin luo, oltii ihan jäässä jo viien minuutin jälkee, mut ei voitu luovuttaa ja ottaa Idan äitin kyytiä vastaa, päätettii kävellä niille ku sen aika tulis. Ei siin kauaa menny ku Arjo, Ville ja Pasi alko roudailee kamoi pihalle. TTK-tuomarointii, mun lähihoitajauran arvosteluu ja kuivii läppii, eikai muuta voi olettaakaa ku on ne kyseessä?? :-D Jonkun ajan pääst Anna ja pojatki tuli ulos ja kiiteltii niit keikasta ja halattii. Ville yritti sinnikkääst saada Rikilt yhtä kaljaa, mut jäi kuivinsuin ikänsä puolesta. Meiän matka jatku Idan kans niille, ja oltii pelkkää hymyy ku päästii perille ja lämpösten peittojen alle. Pienet teot tekee pienet ihmiset onnellisiks, vai miten se menikää? <3 Kiitos vielä kerran.
Oisin tahtonu jäähä Joensuuhun viel pidemmäkski aikaa, mut aamulla oli eessä junamatka kotii ja haikeet hyvästit taas seuraavaa jälleennäkemisee saakka. Idan äiti oli ihana ja teki mulle matkaeväät junaa. Syndrooma (jos luet tän) mulla on jo nyt hurja ikävä sua, meiän on pakko nähä ens keväänä!
Kiitos Ida<3, Ville, Anna+pojat & kaikki ketä näin tuolloin!
xoxoIida
Keikka tais alkaa klo 22 (ei pitäis viivytellä näit postauksii, ei vaa pysty muistamaa kaikkee..) ja yleisö oli hyvin messissä, vaikkei porukkaa ollukaa paljoo. Paikka oli jaettu sallittuu ja k-18 alueisii. En tiiä muista, mut mulla oli ainaki ihan sairaan hyvä fiilis koko sen tunnin setin ajan! Ida kyseli pitkin keikkaa mult et mikä biisi millonki tuli, se ei ollu kuunnellu ollenkaa Annan uusinta levyy ja vanhojenki kuuntelu oli jääny. :-D Toni oli toisen bändinsä kans keikalla jossaa muualla ni poikkeuksellisest Riki oli rummuissa tuolla ja seuraavan viikon ekalla Amorellan keikalla. Riki näytti niin onnelliselt siel rumpujen takaa, se fiilis tarttu ja hymyilin varmaa koko keikan jo pelkästää senki takii. :') Vaikka olin tolloin jo kuullu Annan tän vuoden setin kymmenii kertoi aikasemmin, en ollu vieläkää kyllästyny siihen. Rakkausnainen&bändi.
Keikan jälkee painuttii samantien pihalle bussin luo, oltii ihan jäässä jo viien minuutin jälkee, mut ei voitu luovuttaa ja ottaa Idan äitin kyytiä vastaa, päätettii kävellä niille ku sen aika tulis. Ei siin kauaa menny ku Arjo, Ville ja Pasi alko roudailee kamoi pihalle. TTK-tuomarointii, mun lähihoitajauran arvosteluu ja kuivii läppii, eikai muuta voi olettaakaa ku on ne kyseessä?? :-D Jonkun ajan pääst Anna ja pojatki tuli ulos ja kiiteltii niit keikasta ja halattii. Ville yritti sinnikkääst saada Rikilt yhtä kaljaa, mut jäi kuivinsuin ikänsä puolesta. Meiän matka jatku Idan kans niille, ja oltii pelkkää hymyy ku päästii perille ja lämpösten peittojen alle. Pienet teot tekee pienet ihmiset onnellisiks, vai miten se menikää? <3 Kiitos vielä kerran.
Oisin tahtonu jäähä Joensuuhun viel pidemmäkski aikaa, mut aamulla oli eessä junamatka kotii ja haikeet hyvästit taas seuraavaa jälleennäkemisee saakka. Idan äiti oli ihana ja teki mulle matkaeväät junaa. Syndrooma (jos luet tän) mulla on jo nyt hurja ikävä sua, meiän on pakko nähä ens keväänä!
Kiitos Ida<3, Ville, Anna+pojat & kaikki ketä näin tuolloin!
xoxoIida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti