Oon pitäny taukoa blogista jo liian kauan, joten ajattelin vihdoinki palata ruudun ääree ja oikeesti alkaa herätellä tätä henkiin. Tän piti olla mun uuenvuoden lupaus, mut mites toi kalenteri näyttää jo tammikuun puoltaväliä?! Mun poikaystävä lähti armeijaa viime viikon maanantaina ja oon stressannu sitä tosi paljon tässä alkukuusta, en oo pahemmin nukkunu enkä saanu mitää aikaseks, niin kova ikävä koko ajan enkä oo tottunu olee erossa siitä. Toivon et tää blogi sais ainaki hetkittäin ajatukset pois arjesta ja kaikesta ikävästä, eli postaustoiveita saa ja pitääki jättää, mulla on nyt koulun jälkee kalenterin sivut tyhjinä ja aikaa on siis yllinkyllin toteuttaa niitä, kerranki. :-) Vihdoinki olis aikaa alottaa se kauan sitte puhuttu blogikirppiski jos kiinnostusta vielä löytyy ruutujen siltä puolen... Mutta mitä teille kuuluu, miltä tuntuu vuosi 2013?
Kuten tossa aikasemmin sanoinki, oon reilun viikon vanha inttileski enkä tykkää tästä ollenkaa. Asustellaa nyt meiän pikkusen karvapallon kanssa kaksistaa ja ikävöidää meiän muruu. Sunnuntaina käytii Jeren vanhempien kanssa kattoos sitä sotkussa ja tuntu et ikävä vaa kasvo, oli niin vaikeeta jättää se sinne porttien sisäpuolelle ja palata tyhjää kotii. Perjantai tule jo <3 Toisinaa tuntuu ettei aika liiku mihinkää, vaikka toisaalla tuntuu et vasta oisin alottanu parturi-kampaajakoulun ja nyt on jo ensimmäisen vuoden syyslukukausi menny, huh. Toisinaa on niin toivoton olo koulussa et tekis mieli jättää kesken ja mennä takasin vanhainkotii töihin, mut tää on mun unelma ja potkin sitä vaikka perseelle, koska tätä mä haluun tehdä! Oon myös tuskastellu mun pidennysten kanssa ja jouduin tekee reklamaation näistä. :-( Oon käyttäny pelkästää kampaamotuotteita ja varmistanu aina sopiiko pidennyksille, pitää vaa toivoo etten oo sinisilmäsenä uskonu jokasta vastaantulijaa ja omalla huolimattomuudella tuhonnu näitä. Marraskuun puolessa välissä laitetut hiukset on niin solmussa ja pelkkää hamppua etten voi pitää näitä enää vaikka edelliset pysy hyvässä kunnossa puolisen vuotta, ainoostaa sakset voi enää pelastaa tän kuontalon. Tulossa siis muutoksen paikka hiusten suhteen, saa nähä millasee päädyn seuraavalla kerralla! Ideoita ja haaveita on, eri asia uskallanko lähtä kokeilee tai sopiiko se mulle ollenkaa, onneks hiukset on uusiutuva luonnonvara vaikka aina ei siltä tunnukaa. :-)
Huomenna on lyhyt päivä koulussa ja torstaina on vapaapäivä, joten huomisen voisin omistaa pitkästä aikaa kuvaamiselle vaikkapa mun lempparivaatteista ja hiusjutuista kerranki ku kerkee kaivaa kameran esille valosan aikaa.
Tästä alkaa
Beginning Of A New Era part 2!
LVE, Iida
