Anna Abreu @ Voicen muotiviikot 2011

Voicen muotiviikot oli seuraaval viikolla Casinon keikasta, nimittäin keskiviikkona 5.10. Helsingin Kaapelitehtaalla. Olin niin innoissani ku en koskaa aiemmin oo ollu muotiviikoilla ylipäätää.

Taisin olla Helsingissä joskus neljän aikoihin, käytii pikkasen kaupoilla Monikan ja Tiitun kans ja suunnattii donitsien kautta Kaapelitehtaalle kaakaoille. Sain Tiitulta lipun tonne, kiitos! :-) Tapahtuma alko kuuelta ja siel oli paljon erilaisii kauneuspisteitä. Ekana suunnattii pikakampauksille, mun hiukset oli jo ennestää lainerautakiharoilla, kävin silti laitattaas suoristusrautakiharat ku muutki meni. Ite en tykänny niistä yhtää ja mun hiuksist tuli polkkapituset kauheen lyhyet. :( Sieltä matka jatku Isadoran itsepalvelu kynsipisteelle, siel oli myös myyntipiste Isadoran meikeille. Samalla jäätii jonottamaa pikameikkauksee, valittii kaikki silmämeikit. Oon aina arastellu liian tummii meikkejä, ja niin kävi taaski. Näytin ihan kalpeelta nukelta niissä ja kiharoissa, ei ollu mun juttu ollenkaa. :D

Käytii myös tarkastuttaas Monikan kans meiän näöt, yllätyin tosipaljon ettei mulla oo ainakaa pahemmin mitää vikaa näössä. Kuulemma kannattais käydä optikolla tarkastaas kunnolla, mut ne ei nähny siihen tarvetta. Ehkä se on vaa tyhmyyttä etten nää kauas tarkasti?? I don't know. Loppupeleissä siel ei ollu paljoo tekemistä siihen aikaa nähden, päädyttii jällee kerran tissuttelee Tiitun piikkii. Ennen keikkaa höpistii Arjon ja muitten poikien kanssa pari sanaa, Anna ja Sape nähtii ainoostaa ku ne kiireellä juos myöhässä laittautumaa. Sinne jäi se Voicen radiohaastattelu Annalta... :''D

Keikka oli aika jees, vaikka oli vaa puolen tunnin mittanen setti ni meno oli paljon parempi ku Casinolla! Ainaki me oltii messissä, mitä nyt kamerat survottii melkee kii meiän kasvoihin. xdxd Keikan jälkee oli fashion catchin aika eli katosta vapautettii ihan helvetisti ilmapalloi, joista 4 oli värillisii ja niitä vastaa sai lavalta noutaa tuotekasseja. Monika taisteli itellee ison kassillisen kaikkii kivoi kosmetiikka- ja muotijuttuja, miä vihaan ilmapalloja, joten se oli ihan tuskaa. Keikan jälkee pojat alko roudailee ja vaihettii niiden kans muutama sana enneku meiät häädettii sielt vartti liian aikasee viimisinä ulos. Kiitos Monika ja Riki tahallisesta pelottelusta ilmapallojen kanssa! :):)

Miä oisin tahtonu jäähä viel pihalle venaa poikii ja Annaa ja Sapee, mut tytöil oli hirvee kiire ehtii vikoihin metroihin kotii. Kierrettii kuitenki talo ja neidit melkee juos siel eessä, ku sanoin et nyt tulee Anna ja Sape. Ihanat ne! <3 Höpötettii siin muutama hetki, kunnes jotkuu ulkomaalaset miehet tuli kysyy Annalt onks se artisti ja pyys yhteiskuvii, lopult Anna tyylii juos pakoo niitä Sapen autoo. :''D Meki ehdittii viel hyvin vikaa metroo ja puolen minuutin varalla ehin juosta 23.15 bussii Kotkaa, jee! Reissun aikana tuli aika paska fiilis parii otteesee, mut loppupeleis oli kivaa, kiitos tytöt seurasta. <3

xoxoIida

I'm alive, I'm back

Moikkamoi! En oo kirjotellu tänne pitkää, pitkää aikaa. Oon itseasias nyt pitkäst aikaa kunnolla omassa kotona ja koneella, viime viikot on ollu pelkkää reissailuu! Tykkään! Pari viikkoo sitte lähin torstaina 13.10. Helsingin kautta Turkuu viikonlopun Viking Line Amorelloille, tarkotuksena oli tulla sunnuntaina kotii, mut suunnitelmat vähä muuttu. Päädyin pariks päiväks Mynämäelle ihanien ihmisten seuraa ja tiistaina matka jatku Silja Europalle! Ehin olla kotona keskiviikko-torstai-välisen yön ja torstaina 20.10. reissailu sai vähäks aikaa ainaki päätöksen Tavastialla! Mukaa mahtu niin paljon ihanii muistoja ja naurua, mut myös tosi paljon epätoivoo ja kyyneliä. Toivon et tähänki tilanteesee päti lause: asioilla on tapana järjestyä. Jotkut tietää, kaikkien ei tarvikaa, onneks.

Avatarin ja Voldemortin lapsi, Avamort

Mitähän muuta? Mun rakas mummo nukku pois pari viikkoo sitte sunnuntaina ja hautajaiset oli viime viikon tiistaina. Vaikka on tullu itkettyy ja ikävöityy, loppupeleis oon kuitenki helpottunu et mummo on vihdoin saanu rauhan ja päässy maallisista murheista ja kivuista parempaa paikkaa. Rest on peace love. <3 Olin koko viime viikon hautajaisten jälkee Masan kanssa, Karhulassa ja Myllykoskella. Käytii muutaman kerran Kouvolassa, mätettii roskaruokaa (yyh), käytii kattoos Tartunta leffateatteris ja vaa chillailtii. Sunnuntaina näin mun pikkusii Sinii, Essii ja Elinaa pitkäst aikaa Kouvolassa, ootte ihania. <3 Käytii heses syömässä, juoruttii ja oltii vinopäitä.. eiku? :-) Haikeista tapahtumista huolimatta mul oli tosi kiva viikko, eikä ainakaa Masalla oo varaa sanoo ettei mulla olis sille aikaa! ;)

Toissaviikonloppuna olin äitillä yötä vahtimas Sennii et äiti pääs pitkästä aikaa viihteelle kavereittensa kans, oli kiva pitkäst aikaa viettää "koti-iltaa" pikkusisarusten kanssa. Nukuin sohvalla ja aamulla Senni tuli ennen kaheksaa ja vaati Titi-Nallet pyörimää. Se on maailman sulosin ku kuuntelee musiikkii ja muodostaa niistä omii laului, esim. Samuli Edelmannin Ei mitään hätää -biisiä Senni laulaa "Eeeeeeei hätämää...". :''D <3 + Titi-Nalle-laulelut, en kestä, rakkaustyttönen. Oon nähny täs parin viikon aikana serkkujaki, Lindaa ja Nikoo! Tykkääntykkään! :-)

Mul on kauhee stressi tän blogin suhtee, haluisin tehä jokasesta keikasta ja asiasta omat postaukset, mut saa nähä miten saan kahlattuu ne läpi! Oon pahoillani täst tauosta, kiitos et jaksatte pysyy mun lukijoina mun laiskuudesta huolimatta! Luv. <3

ps. Ens viikon keskiviikkona tää tyttö ottaa suunnaks Espanjan !! <3 Jenna
pps. Oon ihan hulluna bodypaintingii, ja pitkän harkinnan tuloksena tilasin äsken itelleni pari värii ja sivellintä !! :'')

xoxoIida

hi ya

Anna Abreu @ Helsinki

Ekana tulee keikkapostauksista luonnollisesti 1.10.2011 Grand Casino!! Nää tulee tänne niiiin myöhässä, mut parempi myöhää ku ei milloinkaa, vai mitä?

Masa tuli lauantain Veeran ja Romeon seuraks mun luokse, ja miä lähin Helsinkii sillee et olin siel kolmen maissa. Sovittii Tiitun ja Monikan kans et mennää yhtä matkaa Casinolle, mut mites kävikää ja päädyin itekseni suunnistaa sinne, onneks Monikan ohjeet oli selkeet ja löysin perille. Bussi oli jo tullu, joten jäätii siihen edustalle istuskelee ja vaihtaa kuulumisii tyttöjen kesken. Arjo ei tykänny mun kiharretuist hiuksista, olin kuulemma ennen niin nätti ja mukava tyttö, ja nyt minust oli tullu kauhee kasaripeikko eikä ollu asiaa keikalle enneku suoristan ne. :-D Pojat lähti hiljattain kaikki omii suuntiinsa sielt, Sami jäi vähä pidemmäks aikaa juttelee ennen sen hääkeikkaa. Seuraavaks me suunnattii Ginaa ja sieltä Amarilloo syömää, tilasin ranskalaisii ja mozzarellatikkui. Amarillon jälkee lähettii takasin Casinon edustalle tissuttelee, ja jossaa vaiheessa Hepa ja Hanna tuli meiän seuraks. Kävipä siinä moikkaamassa Jassu ja Inkaki, kivat meikit btw!! ;) Vaatteet käytii vaihtaas Finnkinos.

Ulkon alko olla ihan törkeen kylmä, ni taidettii mennä sisälle joskus kymmenen maissa ja siellä vaa chillailtii klo 23.15 asti et päästii keikkatilaa. Jännä et siel ollaa niin tarkkoi kävijöistä et kaikista otetaa kuva ekal käyntikerralla niitten omaa tietokantaa henkilötunnuksen lisäks, en suosittele kokeilla väärennetyil tai lainapapereil tohon mestaa. :o Ei ollu mikää ongelma päästä eturivii, meit oli siinä Monika, Tiitu, miä, Sonja, Sonjan kaveri, Jukkis ja loput tais olla jotai randomei. Idaki tuli jossaa vaiheessa, mut se jäi toisee rivii meiän taakse. Sami tuli pikkusen ennen keikkaa ja meinas kompastuu siihen eturivin eessä olevaa naruaitaa. Oli aika hassuu et ylipäätää päästii siihen tilaa vast niin myöhää.

Keikka oli Annan ja poikien osalta hyvä niinku aina, yleisö oli kyllä niin kuollu et huh huh ei mitää rajaa. Kaikki oli sellasii hienostuneen olosii vanhempii ihmisii, jotka selväst oli tullu sinne vaa pelaamaa. Meilläki oli vähä vaikeuksii sopeutuu siihen joukkoo ku ei voinu olla ihan sekopäisest messissä, kyl me silti pidettii ääntä ja oltii mukana. Lopetettii kuitenki Tiitun kans hienostelu ja viskattii kengät pois, onneks Anna teki peräs samal taval. Ehkä mun korvat oli viel lukossa, mut tuntuu et Annan ääni kuulu jotenki hiljempaa musiikin keskeltä? :( Jokatapaukses keikka oli kiva! Keikan jälkee strippailtii pihal eli vaihettii lämpösemmät vaatteet päälle, eikä aikaakaa ku Anna tuli ulos venailee kyytii. Juteltii siin kaikennäköstä, pääasias seuraavan illan ekasta TTK-lähetyksestä. Anna lähti ja tytöt jutteli viel Samin ja Lassen kanssa, enneku lähti kotii nukkumaa.

Miä vietin yötöntä yötä Kampin linja-autoasemalla ni jäin viel juttelee Arjon, Pasin, Tonin ja Laurin kans. Ainii, unohtu mainita tuol aiemmin et Lauri oli Maken sijaisena bassossa. Ei mun hiukset ollukaa niin kamalat Arjon mielest, ohikulkeva nainen tosin ois sen mielestä voinu vetästä kaulan poikki sen hiusten perusteella.. kauhee Arjo! Eikä munkaa elämä hyvin tuu päättymää, joku kerta mut viel raiskataa, ryöstetää ja mun maksa viedää Helsingin yössä, kiitos kannustuksesta. Pasi ois majottanu mut, koska tarvi au pairin kotitöihin ja oisin voinu lähtä Arjon mukaa Tuiskun kiertueelle. Sieltä matka jatku kuitenki jonnee pihalle missä joku juoppo ahdisteli mua, mäkin jälkee suuntasin loppuyöks steissille ja tapoin aikaa pelaamal iphonel pelei ja tekstailemal ainoille hereillä oleville.

Aamulla hain safkaa Kampista, ja Monika ja Tiitu tuli Forumii puol 11. Käytii Forumin muotikirpparil, löysin ne aikasemmin postatut rakkauskengät, neuleen, lyhyen t-paidan ja liivin. Sape oli ihana! <3 Saatii Tiitu tekee virheostos ku oltii niin hyvii myyntipuhujii, oivoi. Kotii pääsin puol 4.

xoxoIida

seven things about me

1. kiittää tunnustuksen antajaa.
2. antaa tunnustus seitsemälle bloggaajalle
3. ilmoittaa näille seitsemälle tunnustuksesta.
4. kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään.

Sain tän tunnustuksen Henssiltä, Tiitulta ja Ellulta, joten KIITOS!

Mien anna tätä nyt kellekkää, annan kaikille vapaat kädet tehdä tän jos siltä tuntuu. :--)

1. Aina ku oon himassa ja puhun puhelimee, meen sänkyy peiton alle lämpösee makaamaa. Mulla on myös pakkomielle saada katkasta puhelu sen päättyessä. Iphone on maailman ihanin puhelin. <3

2. Oon saanu Anna Abreu -baittarin leiman otsaa, oli kyseessä sitte blogin anonyymit tai koulukaverit. Puhuttii tästä Annan kans Joensuussa viime lauantaina, se vaa pyöritteli päätää ja sano ettei pidä välittää tollasista, se on ihan sama mitä pukee päällee, aina jollaki on samanlainen. Samalla puhuttii Annan TTK'n ekan lähetyksen smokkiasusta, siitäki nous kauhee kohu, vaikka se oli tarkoituksenmukanen kunnianosotus. Maltan tuskin oottaa mitä siitä aletaa puhuu seläntakana ku otan pidennykset. But I don't care anymore.

3. Vihaan kotitöitä ylikaiken!!! Etenki tiskaaminen on täyttä tuskaa, onneks Masa on ihana ja yleensä auttaa mua siinä. Imuroiminen ja kaikki muu viel menettelee, mut tiskaaminen.............................

4. Rakastan ketsuppia.. ok, ootte sillee et hyi helvetti, mut oikeesti NAM! Äitin ex-miesystävä Juha oli ihan samanlainen ku miä, se laitto kans jokasee ruokaa ketsuppii ja PALJON. Sillon meiän perhees meni pullo ketsuppii viikossa....... :--D Mitä enemmän, sen parempi ja käyttäkää luovuutta!

5. Valmistuin lähihoitajaks 1.6.2011, ja oon ennen ja jälkee sen työskennelly vanhuksien kanssa. Oon aina arvostanu iäkkäit ihmisii, mut tässä työssä se arvostus kasvaa viel entisestää. Eilen iltavuorossa juttelin erään 95-vuotiaan rouvan kanssa mun synttäreistä, kelattii et meillä on ikäeroo 76 vuotta, HUH! Ihan turhaa kukaa puhuu mistää 20- tai 30-vuoden ikäkriiseistä, koskaa ei oo liian myöhästä toteuttaa unelmiaan. :'') Miäkää en oo yhtää varma et aionko olla koko loppuelämääni hoitoalalla, mut se on selvä et jos tälle alalle aion jäädä, ni haluun työskennellä ikäihmisten parissa.

6. Mulla on kauhee talvitakkikriisi! Nyt ulkona pärjää viel nahkatakilla ja kaulahuivilla, mut katotaa pari kuukautta eteepäin, puhumattakaa niistä -35 asteen pakkasista..... HYI. Oon pari edellist talvee selviytyny nahkatakilla, mut se on ollu täyttä tuskaa. Oisko kellää mitää ideoita?

7. Ollaa Masan kans muuttamas Kouvolaa ens vuoden alussa, ja meillä tai ainaki mulla on muutamii toiveita ja tarpeita sen saralta; lemmikit pitää ehdottomasti saada mukaa, tiskikone tai tila sellaselle, parveke ja mahdollisimman läheltä keskustaa kämppä. Ei mitää räikeitä värejä, neutraalit vaaleet pinnat olis ihan unelma niinku mulla nyt on! AAAAA ois ihana päästä jo sisustamaa. :''')

xoxoIida

my life the best and worst year

 

weheartit

Lainasin äitiltä leffan Red Riding Hood - Punahilkka varmaa pari viikkoo sitte, silti vast perjantain sain aikaseks kattoo sen läppäriltä. Leffassa tapahtu paljon pahaa ja surullista, mut lopulta kaikki päätty hyvin. Samaa aikaa aloin miettimää mun omaa elämää, etenki viimisen vuoden ajalta. On tapahtunu niin paljon pahaa, mut lopulta kaikki on päättyny onnellisest. Onneks mun ympärillä on ollu maailman ihanin ryhmä rakkaita ihmisii, jotka on aina potkinu mua eteepäin ja ajattelemaa myönteisest. "On kuultu viisaan tietäjän sanoneen; asioilla on tapana järjestyä" on neuvo minkä oon saanu yli vuos sitte eräältä toiselta viisaalta ihmiseltä, ja oikeesti kelatkaa, toi on niin totta.

Jos alan kelaa vuotta taaksepäin; isoimmat asia oli varmaa et täytin 18, muutin omaa kämppää ja valmistuin lähihoitajaks. Ne on positiivisii asioita, mut se miten päädyin pois kotoo oli kaikkee muuta. Välit äitin kanssa pirstaloitu täysin enkä muutamaa kuukautee ollu missää tekemisissä sen kanssa, enkä saanu tavata mun rakasta siskoo Senniä. Samaa syssyy muutamaa päivää aiemmin mun rakas ukki kuoli 82-vuotiaana tapaturmasesti kotonaa, ensimmäist kertaa menetin rakkaan ihmisen lopullisest. Lauantaina ukin poismenosta tuli vuos täytee, ikävä on kova ja ajatuski itkettää, mut nykysin ymmärrän et ukki on nyt paremmas paikassa. Mummo asuu hoivakodissa ja on saattohoidossa vuodepotilaana, tunnen paljon syyllisyyttä etten käy niin usein kattomassa mummoo, nyt en oo sairastelun takii käyny yli kuukautee. Tänää meen kuitenki iskän kans käymää sen luona ennen iltavuoroo, viime viikol sielt hoivakodista soitettii iskälle et nyt tilanne alkaa olla tosi heikko, ni en voi antaa asioitten jäähä sillee etten olis käyny kattomassa, jos aika tosiaa on lähellä. Mummollaki olis paljon parempi paikka taivaassa, ilman yksinäisyyttä ja kipuja, yhessä ukin kanssa. Palataa viel siihen et saatii äitin kanssa selvitettyy välit ja nykysin tuntuu et ollaa jollaa tavalla läheisempii ku ennen, se ettei tarvi katella toisen naamaa joka päivä, merkitsee oikeesti ihan helvetin paljon. Kaikkina näinä aikoina iskä on kuitenki ollu mun tukena ja asuinki viime syksynä pari viikkoo sen luona.

Vika puol vuotta koulussa oli ihan tuskaa opinnäytetyön, tenttien ja kummikuntoutujatehtävien kanssa, välil meinas oikeesti niin hajota pää.. mut tässä ollaa, koulut käytynä työelämässä! Täytän ylihuomenna 19 (mitä ei kyllä päällepäin huomaa.......:D) ja oon viimisen vuoden aikana itsenäistyny ja ottanu vastuuta omasta elämästä paljon enemmän ku koskaa aikasemmin. Aina ei oo ollu töitä tarjolla, rahat ei riitä laskuihin ja toisinaa sairaslomien takii ei pystykää olla töissä.. aina oon kuitenki tavalla tai toisella selvinny. Mun paras ystävä Heini muutti viime kesäkuussa Mikkelii sen kihlatun Jeren kans, se oli oikeesti kova paikka ku oli tottunu näkemää melkee 7x viikossa. Nyt siihenki on tottunu ja ymmärtäny sen, ettei välimatka oo mikää este ystävyydelle eikä se muuta meiän välejä mitenkää. Ei nähä kauheen usein, mut aina ku nähää, kaikki on ennallaa ja meil on aina vaa hauskempaa keskenää. (; love ya kuoma!! Samaa aikaa oon saanu paljon uusii kavereita, ja vanhoista tutuista on tullu läheisempii. Osa ystävyyssuhteista on kariutunu ihmisten paljastettua todelliset luonteensa, monet ihmiset joihin luuli voivansa luottaa, onki paljastunu selkääpuukottajiks.

Vuoden aikana oon käyny aika paljon keikoilla; Anna Abreuta, Antti Tuiskua, Adam Lamberttia, Osmo Ikosta ja monia muita niitten ohella. En osaa selittää kunnolla, mut tuntuu et nykysin saan paljon enemmän irti kaikista keikkareissuista ja etenki Anna ja sen poppoo parantaa jokaikisel kerralla! Oon jonottanu öitä keikoille ja viettäny yksin yöttömiä öitä (mm. Helsinki, Turku), valvonu vuorokausia, matkustanu satoja ellei tuhansia kilometrejä, tutissu tuulessa ja sateessa, bailannu laivoilla, nauranu mahan kipeeksi, itkeny meikit poskille, tanssinu hiki hatussa, haaveillu, hymyilly riemuidioottina, ollu kiitollinen, nauttinu elämästä ja livemusiikista, siitä intohimosta mikä näillä kaikilla näkyy siinä työssä. Tossa oli lueteltu vaa murto-osa asioista mitä oon kokenu ja tuntenu keikkojen kautta, sitä tunnetta ei vaa voi sanoilla täydellisesti selittää. Sen tuntee sydämmessä. <3 On ihana kuulla kiitos siitä et on ollu keikalla tai että ittensä näkeminen yleisössä antaa voimaa ja tekee paremman mielen. :') Voisin höpöttää keikoista vaik kuinka paljon, mut ootte voinu lukee keikkaraportteja.. !!

Eikä tietenkää sovi unohtaa rakkautta ja sen vaikutusta onnellisuutee. Ollaa seurusteltu Masan kanssa eilen 7½ kk, ja tuntuu et oisin tuntenu sen aina vaikka tutustuttii vast viime uutenavuotena. Vaikka välil tuntuu et ois helpompaa olla sinkku eikä tarvis olla tilivelvollinen tekemisistää kellee ja et miehet on sikoi, en silti vaihtais sitä mihinkää. Sen vaa tuntee sisimmässää ku on tavannu oikeenlaisen ihmisen, rakastan sua muru <3 Tähän samaa sarakkeesee voisin lisätä mun 4½ kk vanhan karvavauvan Romeon, seki on sellanen kävelevä täystuho, mut eihän siitä mihinkää pääse et se on sellanen lutunen pieni vielä. Ja loppukevennyksenä.. eiku.. ollaa ainaki näil näkymin muuttamas Masan kans Kouvolaa ja haen työpaikkaa sieltä ens vuoden alussa! :-)

Tää postaus vois varmaanki jatkuu ikuisuuden, mut ehkä päätän tähän.. Tulihan täs jo aika paljon asiaa?? Lopputulos oli kuitenki se, että kaikki viime vuoden kokemukset on kasvattanu mua ihmisenä ja johdattanu mut tähän päivää, olen onnellinen. Ainii, senki voisin viel mainita et lähen reilun kuukauden päästä Espanjaa ihanan Jennan luokse viikoks <3 !!

xoxoIida