my life the best and worst year

 

weheartit

Lainasin äitiltä leffan Red Riding Hood - Punahilkka varmaa pari viikkoo sitte, silti vast perjantain sain aikaseks kattoo sen läppäriltä. Leffassa tapahtu paljon pahaa ja surullista, mut lopulta kaikki päätty hyvin. Samaa aikaa aloin miettimää mun omaa elämää, etenki viimisen vuoden ajalta. On tapahtunu niin paljon pahaa, mut lopulta kaikki on päättyny onnellisest. Onneks mun ympärillä on ollu maailman ihanin ryhmä rakkaita ihmisii, jotka on aina potkinu mua eteepäin ja ajattelemaa myönteisest. "On kuultu viisaan tietäjän sanoneen; asioilla on tapana järjestyä" on neuvo minkä oon saanu yli vuos sitte eräältä toiselta viisaalta ihmiseltä, ja oikeesti kelatkaa, toi on niin totta.

Jos alan kelaa vuotta taaksepäin; isoimmat asia oli varmaa et täytin 18, muutin omaa kämppää ja valmistuin lähihoitajaks. Ne on positiivisii asioita, mut se miten päädyin pois kotoo oli kaikkee muuta. Välit äitin kanssa pirstaloitu täysin enkä muutamaa kuukautee ollu missää tekemisissä sen kanssa, enkä saanu tavata mun rakasta siskoo Senniä. Samaa syssyy muutamaa päivää aiemmin mun rakas ukki kuoli 82-vuotiaana tapaturmasesti kotonaa, ensimmäist kertaa menetin rakkaan ihmisen lopullisest. Lauantaina ukin poismenosta tuli vuos täytee, ikävä on kova ja ajatuski itkettää, mut nykysin ymmärrän et ukki on nyt paremmas paikassa. Mummo asuu hoivakodissa ja on saattohoidossa vuodepotilaana, tunnen paljon syyllisyyttä etten käy niin usein kattomassa mummoo, nyt en oo sairastelun takii käyny yli kuukautee. Tänää meen kuitenki iskän kans käymää sen luona ennen iltavuoroo, viime viikol sielt hoivakodista soitettii iskälle et nyt tilanne alkaa olla tosi heikko, ni en voi antaa asioitten jäähä sillee etten olis käyny kattomassa, jos aika tosiaa on lähellä. Mummollaki olis paljon parempi paikka taivaassa, ilman yksinäisyyttä ja kipuja, yhessä ukin kanssa. Palataa viel siihen et saatii äitin kanssa selvitettyy välit ja nykysin tuntuu et ollaa jollaa tavalla läheisempii ku ennen, se ettei tarvi katella toisen naamaa joka päivä, merkitsee oikeesti ihan helvetin paljon. Kaikkina näinä aikoina iskä on kuitenki ollu mun tukena ja asuinki viime syksynä pari viikkoo sen luona.

Vika puol vuotta koulussa oli ihan tuskaa opinnäytetyön, tenttien ja kummikuntoutujatehtävien kanssa, välil meinas oikeesti niin hajota pää.. mut tässä ollaa, koulut käytynä työelämässä! Täytän ylihuomenna 19 (mitä ei kyllä päällepäin huomaa.......:D) ja oon viimisen vuoden aikana itsenäistyny ja ottanu vastuuta omasta elämästä paljon enemmän ku koskaa aikasemmin. Aina ei oo ollu töitä tarjolla, rahat ei riitä laskuihin ja toisinaa sairaslomien takii ei pystykää olla töissä.. aina oon kuitenki tavalla tai toisella selvinny. Mun paras ystävä Heini muutti viime kesäkuussa Mikkelii sen kihlatun Jeren kans, se oli oikeesti kova paikka ku oli tottunu näkemää melkee 7x viikossa. Nyt siihenki on tottunu ja ymmärtäny sen, ettei välimatka oo mikää este ystävyydelle eikä se muuta meiän välejä mitenkää. Ei nähä kauheen usein, mut aina ku nähää, kaikki on ennallaa ja meil on aina vaa hauskempaa keskenää. (; love ya kuoma!! Samaa aikaa oon saanu paljon uusii kavereita, ja vanhoista tutuista on tullu läheisempii. Osa ystävyyssuhteista on kariutunu ihmisten paljastettua todelliset luonteensa, monet ihmiset joihin luuli voivansa luottaa, onki paljastunu selkääpuukottajiks.

Vuoden aikana oon käyny aika paljon keikoilla; Anna Abreuta, Antti Tuiskua, Adam Lamberttia, Osmo Ikosta ja monia muita niitten ohella. En osaa selittää kunnolla, mut tuntuu et nykysin saan paljon enemmän irti kaikista keikkareissuista ja etenki Anna ja sen poppoo parantaa jokaikisel kerralla! Oon jonottanu öitä keikoille ja viettäny yksin yöttömiä öitä (mm. Helsinki, Turku), valvonu vuorokausia, matkustanu satoja ellei tuhansia kilometrejä, tutissu tuulessa ja sateessa, bailannu laivoilla, nauranu mahan kipeeksi, itkeny meikit poskille, tanssinu hiki hatussa, haaveillu, hymyilly riemuidioottina, ollu kiitollinen, nauttinu elämästä ja livemusiikista, siitä intohimosta mikä näillä kaikilla näkyy siinä työssä. Tossa oli lueteltu vaa murto-osa asioista mitä oon kokenu ja tuntenu keikkojen kautta, sitä tunnetta ei vaa voi sanoilla täydellisesti selittää. Sen tuntee sydämmessä. <3 On ihana kuulla kiitos siitä et on ollu keikalla tai että ittensä näkeminen yleisössä antaa voimaa ja tekee paremman mielen. :') Voisin höpöttää keikoista vaik kuinka paljon, mut ootte voinu lukee keikkaraportteja.. !!

Eikä tietenkää sovi unohtaa rakkautta ja sen vaikutusta onnellisuutee. Ollaa seurusteltu Masan kanssa eilen 7½ kk, ja tuntuu et oisin tuntenu sen aina vaikka tutustuttii vast viime uutenavuotena. Vaikka välil tuntuu et ois helpompaa olla sinkku eikä tarvis olla tilivelvollinen tekemisistää kellee ja et miehet on sikoi, en silti vaihtais sitä mihinkää. Sen vaa tuntee sisimmässää ku on tavannu oikeenlaisen ihmisen, rakastan sua muru <3 Tähän samaa sarakkeesee voisin lisätä mun 4½ kk vanhan karvavauvan Romeon, seki on sellanen kävelevä täystuho, mut eihän siitä mihinkää pääse et se on sellanen lutunen pieni vielä. Ja loppukevennyksenä.. eiku.. ollaa ainaki näil näkymin muuttamas Masan kans Kouvolaa ja haen työpaikkaa sieltä ens vuoden alussa! :-)

Tää postaus vois varmaanki jatkuu ikuisuuden, mut ehkä päätän tähän.. Tulihan täs jo aika paljon asiaa?? Lopputulos oli kuitenki se, että kaikki viime vuoden kokemukset on kasvattanu mua ihmisenä ja johdattanu mut tähän päivää, olen onnellinen. Ainii, senki voisin viel mainita et lähen reilun kuukauden päästä Espanjaa ihanan Jennan luokse viikoks <3 !!

xoxoIida